Politiikka on joukkuepeliä -Vanhasen insidentti jääkiekkotermistön läpi suodatettuna
Keskustan suurin tähti ja joukkueen ehdoton keulakuva Matti Vanhanen ilmoitti ennen joulua jättävänsä ensi kauden väliin mystiseen alavartalovammaan vedoten. Loukkaantumisen tarkempaa laatua hän ei eritellyt, mikä onkin luonnollista, sillä jos Vanhasen vastustajat saisivat sen tietoonsa, pyrkisivät he epäilemättä kohdistamaan taklauksensa arkaan paikkaan, kuten Vanhanen on jo urallaan saanut huomata moneen kertaan.
Koko Suomi ja sen mediatuotanto on arvuutellut vamman vakavuutta ja toipumisajan pituutta, sekä Matti Vanhasen peliuran jatkoa yleensäkin. Aikaisemmin Vanhanen oli kertonut halustaan luoda pitkä ura Keskustan franchise-pelaajana ja samalla Suomen poliittisen maajoukkueen varakapteenina, mutta aina unelmat eivät vain toteudu.
Jo pitkään sentterinä toiminut Vanhanen on ollut poliitikoiden näkyvin hahmo ja tehokkain pistemies. Lisäksi hän on ollut selvästi eniten esillä mediassa, ja onkin kyselty, kumpi todellisuudessa johtaakaan Suomen poliittista maajoukkuetta, supertähti Vanhanen vai poliitikoiden pitkäaikainen kapteeni Tarha Halonen. Monet pitävät Vanhasen vaikutusvaltaa ja hyötyä joukkueelleen suurempina kuin Halosen. Vaikka Halosen tehopisteet ja vaikutusvalta ovatkin vähentyneet hänen parhaista kausistaan, on hän kapteenin ominaisuudessa vieläkin joukkueen äitihahmo ja henkinen arvojohtaja. Kun Halonen puhuu pukukopissa, kaikki kuuntelevat. Hänellä on yhä auktoriteettia ja hänen sanoillaan on painoarvoa, siksi Halonen on edelleen kapteenin C-kirjaimen arvoinen sopimuskautensa loppuun asti.
Silti ei ole epäilystäkään siitä etteikö Matti Vanhanen olisi joukkueen todellinen keulakuva. Vanhanen saavutti poliittisen supertähden statuksen viimeistään vuonna 2003, kun hänet draftattiin suoraan ministereiden sarjaan ja pian -jopa hieman yllättäen- jo pääministeriksi kun edeltäjänsä Anneli Jäättenmäki floppasi ja ostettiin ulos sopimuksestaan. Siitä lähtien Matti Vanhanen onkin ollut politiikan liigan näkyvimpiä pelaajia.
Viimeiset kaudet ovat kuitenkin olleet todella vaikeita Vanhaselle. Tehopisteitä ei ole ropissut vanhaan malliin, lokaa ja kritiikkiä on satanut niskaan ja sekä Vanhanen itse että hänen joukkueensa ovat kulkeneet skandaalista toiseen. Kannattajat, menestykseen tottunut Suomen kansa on ollut varsin tyytymätön Vanhasen peliesityksiin ja toistaan seuranneisiin tappioihin. Suomen poliittinen maajoukkue on ollut lähinnä heittopussin ja pisteautomaatin asemassa EU-liigassa, jossa isommat maat vievät Suomea kuin litran mittaan, eikä maajoukkueellamme ole paljon vastaan sanomista. Urheilullisen puolen murheiden lisäksi koko organisaatio on ajautunut myös talousvaikeuksiin, ja lainasummat ovat hirvittävät. Myös joukkueen sisäisiä riitoja on ilmennyt, vaikka asianosaiset pitivät sitä vain liioitteluna median taholta.
Näinä heikomman menestyksen aikoina ihmiset muistelevat mielellään vanhoja hyviä aikoja, jolloin Suomi kävi unohtumattomia taisteluita Mannerheimin aikakaudella Neuvostoliittoa ja Saksaa vastaan, tai niitä aikoja kun legendaarinen Urho Kekkonen johti Suomen nousua maailman terävimpään eliittiin. Useat tahot ovat aivan syystäkin ilmaisseet huolensa siitä ettei Suomi enää tuota vahvoja yksilöitä, jotka voisivat ottaa myöhemmin vastuuta myös poliittisessa maajoukkueessa. Pelaajatuotanto on hiipunut, mutta syitä siihen, miksi Suomen juniorimylly ei jauha uusia tähtiä politiikan kentille, voidaan vain arvailla. Yksi merkittävä tekijä on kuitenkin se, että nuorison poliittinen harrastuneisuus on selvästi vähentynyt sitten 1960-70- lukujen. Nykyisin muut harrastukset ja esimerkiksi internet ja videopelit ovat politiikkaa suositumpaa ajanvietettä. Tämän päivän poliitikoiden puolustukseksi on kuitenkin sanottava että taso maailmalla on huomattavasti kovempi kuin vuosikymmeniä sitten, ja nousu kansainväliselle huipulle on yhä suurempi haaste.
Myös Vanhasen varsinainen seura, Keskusta, on rämpinyt pitkässä tappioputkessa ja kuntopuntarissa sen käyrä näyttää alaspäin.
Kenestä sitten olisi täyttämään Vanhasen jättämä aukko ykkösketjun keskellä, tärkeimpänä maalintekijänä? Halukkaita varmasti olisi paljonkin, mutta Vanhasen hokkarit ovat suuret kenen tahansa täytettäväksi, ja hänen pelipaikkansa on joukkueen näkyvin sekä yleisön odotukset ja paineet valtavat.
Pitäisikö Vanhasen paikalle värvätä joku legendaarinen konkaripelaaja, kuten esimerkiksi Paavo Väyrynen tai Seppo Kääriäinen, vai pitäisikö rohkeasti nostaa farmista uusia kykyjä kuten Mari Kiviniemi tai Paula Lehtomäki?
Nuori ja lupaava Antti Kaikkonen ei liene vielä valmis näin suureen rooliin, ja hän näyttää viihtyvä hyvin junioritähden asemassaan. Riittääkö kunnianhimoa vai viekö playboy-elämäntyyli Kaikkosen menetetyksi lupaukseksi?
Seuran johdolla on ensi kesänä tiukka valinta joukkueen tulevaisuuden strategiasta päätettäessä. Joukkue on saatava ylös pohjalta, uuteen nousuun ja tämän aikaansaamiseksi koko toimintakulttuuri olisi syytä uudelleenarvioida.
Yksi mahdollisuus olisi palkata Keskustan johtoon ja pääministeriksi ulkomaalaisvahvistus. Varsinkin kansainvälisillä kentillä ulkomaalaistaustainen pääministeri herättäisi varmasti kuinnioitusta ja mielenkiintoa, mutta käytännöllisesti katsottuna tämä olisi melkoinen riskihankinta.
Tähän mennessä Suomeen värvätyt ulkomaalaisvahvistukset ovat lähes poikkeuksetta osoittautuneet pettymyksiksi. Suuri yleisö on vahvasti sitä mieltä etteivät esimerkiksi Somaliasta tai kurdialueilta tulleet vahvistukset ole olleet hyödyksi joukkueelle, ja usein he ovatkin päätyneet lopulta kaikkein alimpaan farmiliigaan. Pahaa verta ovat herättäneet myös ulkomaalaispelaajien rumat otteet ja niistä annetut kevyet rangaistukset. On jopa väitetty että he olisivat tuomareiden ja liigan johdon ”suojeluksessa”. Silloin tällöin on tullut esille tapauksia joissa ulkomaalaispelaaja on ollut selvästi ylipalkattu, mutta sopimusteknisistä asioista johtuen tälle ei voi mitään ja tilanne on vain pitänyt hyväksyä.
Tähän saakka ulkomaalaisvahvistusten skouttauksesta vastannut Astrid Thors ei ole onnistunut tehtävässään erityisen hyvin. Hän on saanut hyvin paljon kritiikkiä osakseen, ja monet suomalaiset ovat suorastaan sitä mieltä että hän on värvännyt vain ylipakattuja diivoja joilla ei ole todellista halua pelata Suomen joukkueen eteen, vaan he vain nauttivat olostaan ja kuittaavat palkkioitaan.Tähän politiikkaan on kuitenkin tulossa muutos, ja jatkossa ulkomaalaisvahvistusten skouttausta tehostetaan ja heidän palkkojaan leikataan.
Todennäköisintä kuitenkin on, että Vanhasen korvaaja löytyy omasta joukkueesta, eikä kannattajilla ole tähän sanomista sillä valinta tehdään Keskustan sisällä. En silti malta olla kommentoimatta sitä että muista joukkueista voisi löytyä pätevämpiä ja sopivampia pelureita pääministeriksi, eli maajoukkueen ykköskentän johtoon. Varsinkin Perussuomalaisissa pelaava, mutta tällä hetkellä EU-liigassa lainassa oleva jykevä puolustaja Timo Soini olisi varmasti pystyväinen hoitamaan homman. Hän tunnetusti suosii oman kylän poikia ja olisi muutenki vakuuttava hahmo johtamaan poliittista maajoukkuettamme myös kansainvälisissä koitoksissa.
Kuka ikinä tuleekaan olemaan Vanhasen seuraaja Keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä, on hänellä suuri vastuu kannettavaan, kovat odotukset ja Matti Vanhasen pitkä varjo takanaan. Seuraavaa pääministeriä tullaan vertailemaan Vanhaseen ja tehopisteitä on tultava heti alusta lähtien. Tehtävänä on joukkueen palauttaminen voittokantaan.
